Täältä löydät mielenkiintoisia artikkeleita, kirjoja ja tarinoita Boerboeleista jotka jokaisen rodusta kiinnostuneen kannattaa lukea.
Kaikki artikkelit ja tekstit ©Tuebor Boerboels/Olga Koivunen
Tämän tekstin on kirjoittanut hyvä ystäväni Alla Fridman.
Suomenkielinen käännös ©Tuebor Boerboels/Olga Mustajärvi kesä 2014
Mustat Boerboelit. "Kuun pimeä puoli"
Tämä saattaa olla joidenkin mielestä hyvin henkilökohtaista, mutta se on minun elämäni ja minun versioni tarinasta jonka haluan jakaa teidän kanssanne, minun Boerboel ystäväni.
Kaikella kunnioituksella Boerboeleiden omistajia ja ihmisiä kohtaan jotka henkilökohtaisesti tunnen tai olen nähnyt, en vaan voinut olla välittämättä ja lisätä joitain puuttuvia palasia tähän musta boerboel-palapeliin, joka nyt kuulostaa enemmän ihanalta illuusiolta, mikä yhtäkkiä hajosi tuhansiksi palasiksi ja palasia on hankala kerätä ja laittaa takaisin. Olen ollut virallinen HBSA:n edustaja vuosina 2003-2007 ja kun se lakkasi olemasta, minusta tuli EBBASA:n jäsen ja minut nimitettiin EBBASA:n edustajaksi Venäjällä.
En ole Etelä-Afrikkalainen maanviljelijä ja olen todella pahoillani että en kasvanut Boerboeleiden kanssa, niin kuin monet Etelä-Afrikkalaiset kasvattajat ovat tai väittävät joskus olevansa, vaikka aina näin ei ole.
Tutustuin rotuun paremmin vuonna 1998 kun sain ensimmäisen Boerboelini. Nykyään se voi kuulostaa hankalalta, mutta mitään tietoa Boerboeleista ei löytynyt internetistä silloin ja tein kaikkeni jotta oppisin lisää tästä rodusta. Vuotta myöhemmin tutustuin yhteen rodun perustajajäseneen niistä viidestä jotka silloin olivat vielä hengissä, Lucas van der Merween (en voisi olla kiitollisempi John Pendersille USAsta) ja siitä asti olemme viettäneet lukemattomia tunteja puhuen puhelimessa Boerboeleista. Meistä tuli todella hyvät ja läheiset ystävät. Lucas vieraili Venäjällä 4 kertaa, 3 kertaa Appraiserina ja kerran meidän erityisenä vieraana. Vuonna 2006 hän neuvoi minua kutsumaan Jakkie Erasmuksen Vanhemmaksi Tuomariksi HSBA:n Appraisaleihin ja kokemattomuudestaan huolimatta (joka alkoi vuonna 2001 HSBA:n rekisterin mukaan) hänellä meni todella hyvin ja hän oli todella tiukka ja oikeudenmukainen arvioija, koska sellaista se oli aina HSBA:n kanssa mikä teki siitä niin erilaisen verrattuna muiden yhdistysten Appraisaleihin.
Meidän erityinen vieras tuossa tapahtumassa oli Claudia Mauritz Grootgeluk Boerboeleltä (Hollanti) ja voitte vaan kuvitella kuinka kuumia keskusteluja ja riitelyjä meillä oli (viidellä meillä!) sinä aikana! Puhuimme paljon ja jaoimme mielipiteitä erilaisista ominaisuuksista, piirteistä ja muista omituisuuksista mitä menneillä ja nykyisillä Boerboeleilla oli. Jakkie mainitsi että hänellä oli musta rekisteröimätön uros maatilallaan, jonka hän sai äskeittäin, mutta hän toivoi käyttää sitä jalostukseen jotta saisi mustia koiria myöhemmin jätettyä itselleen.
Koska Lucas oli kohtelias ja lempeä mies, hän huomautti että sen pitäisi olla sekarotuinen, koska ikinä ei ole ollut puhtaan mustia Boerboeleita olemassa, vain "ultra" (ts ultra-brindlet) Boerboelit, joita harvoin syntyi pentueisiin ja jotkut kasvattajat (niin kuin Jannie Roodt ja Peter Milstein) valikovat pentueen vanhempia jotta ultria syntyisi. Ja ne "mustat koirat" joita hän näki, olivat sekarotuisia eivätkä näyttäneet Boerboeleilta vaan kantoivat selviä merkkejä muista tuntemattomista roduista.
Vuonna 2007 matkustin Etelä-Afrikkaan ja jäin Erasmuksen perheen luokse joksikin aikaa. Olen edelleen hyvin kiitollinen heidän vieraanvaraisuudesta ja mukavista hetkistä heidän luonaan. Siellä minulle esitettiin 3 mustaa pentua ensimmäisestä pentueesta jossa isänä oli Jack, musta uros. Myös Jack esiteltiin minulle myöhemmin, koska häntä pidettiin muualla, kaukana maatilan päärakennuksista ja silloin kerkesi jo tulemaan pimeää kun päästiin perille. Valitettavasti en nähnyt häntä kunnolla aidan läpi, mutta sain kuitenkin otettua muutaman valokuvan pimeydessä. Minun on pakko myöntää että olin täysin ihastunut pentuihin ja koko ajatus mustien Boerboeleiden uudelleen jalostamisesta sai mieleni täysin sekaisin. Ja voin täysin ymmärtää kaikkien mustien koirien omistajien tunteita nykypäivänä.
Käytyäni Eastern Capessa matkustin Free Stateen ja jäin Lucasin luokse Mizpahin maatilalle ja siellä myös keskustelimme mustista Boerboeleista. Koska olin hyvin innostunut niistä, vanha mies rauhoitti minua sanomalla että hän on hyvin pahoillaan siitä että salli niiden rekisteröimisen HSBA:han koska "ikinä ei ole ollut täysin mustia yksivärisiä Boerboeleita joista hän olisi ollut tietoinen ja ne ainoat mustat koirat jotka hän ikinä näki ja kasvoi niiden kanssa hänen isoisänsä maatilalla, olivat ultra-brindlejä, ulkonäöltään todella tummia, tuskin havaittavissa olevilla raidoilla varustettuja. Hänen mielestä oli todella sääli että Boerboel alkoi menettää alkuperäisen ulkonäkönsä ja muita rodun ominaisuuksia uusien, kaupallisten kasvattajien toimesta, mikä ei ollut sitä mitä muut rodun perustajat halusivat rodulle käyvän. Lucas itseasiassa vei minut hänen hyvän ystävänsä ja naapurinsa Walter Holderin luokse (Slamat Boerboele) joka oli noin 5km päässä Mizpahin maatilalta. Siellä Walter näytti mustan uroksen (tanskandoggi x boerboel sekoituksen) ja kertoi että he pitävät häntä pelkästään vartiointitehtävissä (minulla on kuva siitä koirasta). Mielestäni tuolloin jos oli tarvetta elvyttää musta Boerboel -silloin oli molemmilla hyvä mahdollisuus tehdä se (esim. Donkerhoek Kaalpoot:n sukutaulu ei ole salainen). Mutta ajatus ei edes käynyt vanhojen miesten mielissä koska he tiesivät ettei mustia Boerboeleita ollut olemassa ja he olivat kasvattaneet puhdasrotuisia Boerboeleita jo +30 vuotta. Kun kysyin Lucasilta miksi ei käyttää tuota koiraa, Lucas vaan nauroi ja sanoi että he eivät voi tehdä sitä, se ei ole oikein.
Mizpahin maatilalla ollessani kävi ilmi, että Jenny Wells (Quovadis Boerboels) vieraili myös Lucasin luona ja jatkoimme keskustelua hänen kanssaan eteenpäin ja taaksepäin, uudestaan ja uudestaan, ja ne teistä jotka tietävät Jennyn, on vaikea uskoa että häneltä jäisi pointti välistä tai ei saisi mahdollisuutta päästä ydinkysymykseen pudottamalla joitain tärkeitä säikeitä tarinasta jonnekkin tien varrelle.
Monia mielenkiintoisia tosiasioita ja tarinoita Boerboeleista kerrottiin meille ja moniin meidän kysymyksiin vastattiin. Se oli silloin...
Vuonna 2009 Jakkie kirjeessään minulle myönsi, että lyhyt "mustien Boerboeleiden haku"-kiertue johon hän ja hänen vaimonsa Elma ja Jan le Doux (Egoli Boerboels) sitoutuivat, he vierailivat monilla maatiloilla ja että ne mustat koirat jotka he näkivät, olivat "todella p****a". Ja että ne mustat koirat jotka heillä oli Jackista ja hänen jälkeläisistään, olivat parasta tunnettua laatua. Ja siksi minulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua suureen kaupalliseen hankkeeseen, mustien Boerboeleiden kehittämiseen ja parantamiseen kaikkialla maailmassa, joka alkoi pyörimään isolla menestyksellä. Olin edelleen huolestunut ja innoissani "taianomaisesti selvinneestä" väristä ja taas soitin Lucas van der Merwelle, koska halusin kuulla hänen mielipiteensä tästä väristä samalla toivoen että kuulisin jotakin erilaista. Mutta ehei, hän teki sen selväksi sanomalla että hän ja J. de Jagerin ja myöhemmin P. Millsteinin kanssa järjestivät matkoja vuosia sitten etsimään mustia Boerboeleita ja he eivät löytäneet yhtä ainuttakaan edes Lesothon lähialueilta. Paitsi tietenkin selviä sekarotuisia, jotka eivät edes muistuttaneet Boerboeleita. Sen keskustelun jälkeen sain sitovan päätöksen jättää asia siihen missä se olikin. Missä on pyörä, siellä on tapa. Lucas ei uskonut sen olemassaoloon ja ei uskonut että "kaikki mustat koirat jotka haukkuu, on Boerboeleita". Arvostan suuresti tämän miehen tietoa ja kokemusta, miehen joka omisti koko elämänsä Boerboeleille. Ei ollut ketään muuta, joka voisi tietää tästä rodusta yhtään enempää ja sen että miten ja missä kaikki alkoi.
En ole täällä tekemässä mitään tuomioita tai syyttämässä ketään, ihmiset valitsevat omat tapansa edetä. Tämä on vain minun pieni tarina, mutta muistan hyvin mitä Oom Lucas oli sanonut minulle monta kertaa, samoin kuin kaikki minun keskusteluni vuosia sitten Anneken, hänen ex-vaimonsa kanssa (joka oli Isolla Boerboel Kiertueella hänen kanssaan). Ja erityisesti muistan minun ja Lucasin viimeisen keskustelun 3 päivää ennen hänen kuolemaansa, kun hänellä oli jo hengitysvaikeuksia mutta aivan selkeä mieli. Rodun vuoksi ei tarvitse tuoda mitään uutta koska se on jo yhtä kaunis kuin se on, vaikka musta väri onkin kannattava ja houkutteleva monille ihmisille ympäri maailman. On muitakin hyviä koirarotuja joilla on jo musta väri niiden rotumääritelmissä ja geeneissä. Ei ole myöskään tarvetta syrjäyttää sanontaa "Ei leopardi pilkuistaan pääse". Miksi Boerboeleiden pitäisi?
Kaikilla minun hyvillä ja rakastavilla muistoillani Lucas van der Merweä, todellista Etelä-Afrikan Boerboel Miestä kohtaan.
PS. Kun kuulen tarinoita tuntematonta alkuperää olevista koirista Muller Ladyn ja Poppien sukutauluissa, se johtuu siitä että J. Muller ei koskaan rekisteröinyt hänen koiria eikä ollut mukana missään yhdistyksessä, se on ristiriidassa HSBA:n rekisterin kanssa. Sen mukaan hän on ollut jäsenenä HBSA:ssa vuodesta 2001 ja on rekisteröinyt hänen muita koiriaan sinne ilman ongelmia. Joten mikä oli todellinen tarve äkkiä rekisteröidä nämä 2 koiraa 2003 vuonna (tosiasiassa silloin koiria oli 3, mutta oletan että yksi niistä jotenkin vain katosi) muttei niiden vanhempia? Tämä tapahtui vain siksi koska tietyt kasvattajat osoittivat kiinnostusta mustia koiria kohtaan ja aloittivat kennelinsä vuosina 2001-2003.
Farmer's weekly, African Goliath -The Boerboel
